Mitä erityisherkkyys tarkoittaa?
Erityisherkkyys (englanniksi Highly Sensitive Person, HSP) on synnynnäinen persoonallisuuspiirre, jonka psykologi Elaine Aron tunnisti ja nimesi 1990-luvulla. Erityisherkät ihmiset käsittelevät aistihavaintoja, tunteita ja sosiaalisia tilanteita syvällisemmin kuin muut — tämä tarkoittaa, että aivot ikään kuin suodattavat ja analysoivat tietoa tarkemmin. Arviolta 15–20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä, ja piirre on yhtä yleinen miehillä ja naisilla, vaikka se ilmeneekin eri tavoin.
Erityisherkkyys ei ole sairaus tai häiriö, vaan neurologinen ominaisuus. Erityisherkät ihmiset ovat usein erittäin empaattisia, luovia ja tarkkoja havainnoijia — nämä ovat vahvuuksia monissa elämäntilanteissa. Samalla he voivat ylikuormittua helpommin meluisissa, kiireisissä tai tunnepitoisissa ympäristöissä ja tarvita enemmän aikaa palautua.
Erityisherkkyyden tunnusmerkit
Erityisherkkyyttä kuvaavia piirteitä ovat muun muassa voimakas reaktio aistiärsykkeisiin kuten kirkkaisiin valoihin, voimakkaisiin tuoksuihin ja koviin ääniin. Erityisherkät ihmiset huomaavat ympäristössään pieniä yksityiskohtia, joita muut eivät havaitse, ja he käsittelevät kokemuksia pitkään ja syvällisesti. Myös kyky aistia toisten ihmisten tunnetiloja herkästi ja tarve vetäytyä yksin palautumaan sosiaalisten tilanteiden jälkeen ovat tyypillisiä merkkejä erityisherkkyydestä.
Erityisherkkyyden tieteellinen tausta
Erityisherkkyyttä tutkitaan tieteellisesti käsitteellä sensorinen prosessointiherkkyys (Sensory Processing Sensitivity, SPS). Tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisherkillä ihmisillä on biologisia eroja aivojen toiminnassa: muun muassa peilineuronijärjestelmä ja empatiaverkosto ovat aktiivisempia. Erityisherkkyys ei ole sama asia kuin introversio tai ahdistuneisuushäiriö, vaikka ne voivat esiintyä samanaikaisesti. Piirre periytyy osittain geneettisesti, mutta lapsuuden kasvuympäristö vaikuttaa merkittävästi siihen, miten herkkyys ilmenee aikuisuudessa.
Vinkkejä erityisherkän hyvinvoinnin tueksi
Erityisherkkyytensä tunnistaminen on ensimmäinen ja tärkein askel kohti parempaa hyvinvointia. Käytännön keinoja arjen helpottamiseksi ovat muun muassa säännöllinen palautumisaika yksin, meluisan ympäristön välttäminen tai suojaaminen kuulokkeilla, rauhallinen nukkumaanmenorutiini sekä omien rajojen asettaminen sosiaalisissa tilanteissa. Monet erityisherkät hyötyvät myös mindfulness-harjoituksista, luonnossa liikkumisesta ja luovista harrastuksista, jotka antavat kanavalle syvälliselle tunne-elämälle. Tarvittaessa psykologin tai terapeutin tuki voi auttaa kehittämään juuri sinulle sopivia strategioita.
